Aleksandr Kokko

Aleksandr Kokko
Henkilötiedot
Syntymäaika 4. kesäkuuta 1987 (ikä 36)
Syntymäpaikka Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 189 cm
Lempinimi Boris
Junioriseurat
1998–2004 Jazz
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2004 Jazz 1 (0)
2005 PoPa 13 (5)
2006 FC Hämeenlinna 15 (2)
2007–2010 Honka 59 (17)
2009 → Pallohonka 1 (1)
2010 → PoPa (laina) 7 (5)
2011 VPS 18 (3)
2012–2016 RoPS 104 (56)
2016–2017 Newcastle Jets 13 (1)
2017–2018 Eastern SC 6 (3)
2018–2020 RoPS 26 (3)
Yhteensä 262 (96)
Maajoukkue
2008–2009 Suomi U21 5 (0)
2016 Suomi 1 (0)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 16. elokuuta 2023.[1]

Aleksandr Viktorovitš Kokko (ven. Александр Викторович Кокко, s. 4. kesäkuuta 1987 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto)[2] on suomalainen jalkapalloilija, joka toimii tällä hetkellä valmentajana kasvattajaseurassaan FC Jazzissa.[3] Hänellä on myös Venäjän kansalaisuus.

Kokko on pelannut urallaan Veikkausliigaa FC Jazzin, FC Hongan, VPS:n ja RoPS:n riveissä 13 kautta ja 186 ottelua. Niissä hän on tehnyt 64 maalia ja antanut kolme maaliin johtanutta syöttöä.[4] Hän on tehnyt liigassa neljä kertaa hattutempun eli kolme maalia yhdessä ottelussa.[5]

Ura

FC Jazz

Leningradissa syntynyt inkeriläiset juuret omaava Kokko muutti kymmenen vuoden ikäisenä Poriin, jossa aloitti uransa FC Jazzin riveissä.[6] Veikkausliigadebyytin ja samalla ainoan pelinsä Jazzin paidassa Kokko pelasi 2. lokakuuta 2004, kun hän tuli vaihdosta kentälle ja pelasi ottelussa kaikkiaan 16. minuuttia. [7][8]

PoPa

Kaudeksi 2005 Kokko siirtyi Kakkosessa pelanneeseen PoPaan, joka sijoittui Kakkosen länsilohkon toiseksi.[9] Kokko teki kaudella 2005 13 ottelussa viisi maalia.[10]

FC Hämeenlinna

Kaudeksi 2006 Kokko siirtyi sarjaporrasta ylemmäs Ykkösessä pelanneeseen FC Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa Kokko pelasi 15 ottelua tehden kaksi maalia.[11]

FC Honka

Kokko siirtyi kaudeksi 2007 Veikkausliigaan ja espoolaiseen Honkaan. Kokko pelasi Hongassa neljän kauden aikana 59 peliä, joissa teki 17 maalia.[8] Maalikuninkuuden hän voitti kaudella 2008, kun hän jakoi maalipörssin voiton yhdessä Tampere Unitedin Henri Myntin kanssa 13 maalillaan.[12] Kokko valittiin kaudella 2008 Veikkausliigan vuoden hyökkääjäksi ja vuoden tulokkaaksi.[13]

Kokko käväisi kaudella 2009 lainalla Kakkosessa pelanneessa Pallohongassa sekä kaudella 2010 Ykkösessä pelanneessa PoPa:ssa.[14]

VPS

Kaudeksi 2011 Kokko siirtyi Vaasan Palloseuraan.[15] Kokko pelasi Vaasassa 18 ottelua, joissa syntyi kolme maalia.[8]

RoPS

Kaudella 2012 Kokko teki sopimuksen Ykkösessä pelanneen Rovaniemen Palloseuran kanssa.[16] Kokko teki kaudella 2012 Ykkösessä 22 ottelussa 15 maalia.[17] RoPS nousi kauden päätteeksi Veikkausliigaan.[18] Kaudella 2013 Kokko pelasi RoPS:ssa 18 ottelua, joissa syntyi kuusi maalia. Kaudella 2014 otteluita kertyi 19 ja maaleja yhdeksän.[8]

Kaudella 2015 RoPS pelasi häikäisevän kauden voittaen liigassa hopeaa.[19] Kokko itse voitti maalikuninkuuden 17 osumallaan. Hän teki viimeisellä kierroksella Lahtea vastaan hattutempun, jonka turvin hän nousi maalipörssin voittoon ohi Juho Mäkelän.[20] Kokko valittiin kaudella 2015 Veikkausliigan vuoden hyökkääjäksi ja vuoden pelaajaksi.[13] Seuraavalla kaudella Kokko teki vielä yhdeksän maalia 15 ottelussa, kunnes siirtyi australialaiseen Newcastle Jetsiin.[21]

Kaudeksi 2018 Kokko palasi Veikkausliigaan ja RoPS:n riveihin.[22] Kokko pelasi kolme Veikkausliigakautta sen jälkeen RoPS:ssa, mutta ura oli tällöin loukkaantumisten leimaama. Hän pystyi pelaamaan kaudella 2018 kahdeksan, kaudella 2019 11 ja kaudella 2020 seitsemän ottelua. Kullakin kaudella hän teki yhden maalin.[1]

Newcastle Jets

Australian aika oli Kokolle vaikea, sillä hän kärsi usein loukkaantumisista.[23] Kahden kauden aikana Newcastlessa Kokko pelasi kaikkiaan 13 ottelua, joissa syntyi yksi maali.

Eastern SC

Kaudeksi 2017–2018 Kokko siirtyi hongkongilaiseen Eastern SC:iin.[24][25] Easternissa Kokko pelasi kaikkiaan kuusi ottelua, joissa hän teki kolme maalia. Eastern ja Kokko purkivat sopimuksensa tammikuussa 2018.[26]

Maajoukkue

Kokko on pelannut Suomen nuorisomaajoukkueissa. Hän kuului alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen vuoden 2009 EM-kilpailuissa.[27]

Hän teki debyyttinsä Suomen maajoukkueessa 10. tammikuuta 2016 Ruotsia vastaan.[28]

Saavutukset

[1]

Honka

RoPS

Yksityiselämä

Kokko on sukutaustaltaan Inkerin suomalainen.[29]

Lähteet

  1. ↑ a b c Aleksandr Kokko Soccerway-sivustolla (englanniksi)
  2. ↑ Liigapelaajat Veikkausliiga. Viitattu 20.8.2010.
  3. ↑ Joukkue fcjazz.com. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Aleksandr Kokko Veikkausliiga-sivustolla
  5. ↑ RoPS:n Aleksandr Kokko aktiivipelaajien ykkönen hat-trick -listalla 14.5.2020. Veikkausliiga. Viitattu 10.12.2020.
  6. ↑ Honka murskasi Hakan seitsemällä maalilla 15.5.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.5.2012.
  7. ↑ Detailed line data Transfermarkt. Viitattu 1.3.2018. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d 11 Kokko, Aleksandr Veikkausliiga. Viitattu 1.3.2018.
  9. ↑ Palloliiton tulospalveluarkisto Suomen palloliitto. Viitattu 1.3.2018.
  10. ↑ Kakkosen maalintekijät 2005 Suomen palloliitto. Viitattu 1.3.2018.
  11. ↑ Ykkösen maalintekijät 2006 Suomen palloliitto. Viitattu 1.3.2018.
  12. ↑ Myntti ja Kokko jakoivat liigan maalikuninkuuden 26.10.2008. Keskisuomalainen. Viitattu 1.3.2018.
  13. ↑ a b VEIKKAUSLIIGAN KAUDEN VALINNAT Veikkausliiga. Arkistoitu 10.9.2017. Viitattu 1.3.2018.
  14. ↑ Aleksandr Kokko siirtyy FC Popaan 20.8.2010. Yle Uutiset. Viitattu 1.3.2018.
  15. ↑ Ex-maalikuningas palaa Veikkausliigaan 16.3.2011. Iltasanomat. Viitattu 1.3.2018.
  16. ↑ Veikkausliigan entinen maalikuningas Ykköseen 10.4.2012. Suomifutis. Viitattu 1.3.2018.
  17. ↑ https://www.transfermarkt.com/aleksandr-kokko/leistungsdatendetails/spieler/47962
  18. ↑ RoPS nousee jälleen Veikkausliigaan 25.8.2012. YLE Urheilu. Viitattu 1.3.2018.
  19. ↑ SJK voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa – RoPS sai hopeaa 25.10.2015. Kaleva. Viitattu 1.3.2018.
  20. ↑ Aleksandr Kokko voitti maalipörssin 25.10.2015. Veikkausliiga. Viitattu 1.3.2018.
  21. ↑ http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2016/08/05/aleksandr-kokko-siirtyy-australian-paasarjaan
  22. ↑ RoPS:lle supervahvistus: Aleksandr Kokko palaa Veikkausliigaan suomifutis.com. Viitattu 18.6.2018.
  23. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-9561018
  24. ↑ https://www.lapinkansa.fi/urheilu/entinen-rops-tahti-aleksandr-kokko-siirtyy-pelaamaan-kiinaan-200256153/
  25. ↑ Australiassa hylkiöksi jäänyt Veikkausliigan maalitykki siirtyy toiseen eksoottiseen sarjaan yle.fi. Viitattu 10.7.2017.
  26. ↑ https://www.lapinkansa.fi/urheilu/boris-kokko-etsii-jalleen-uutta-seuraa-pelaan-viela-joskus-ropsissa-200777417/
  27. ↑ 2009 UEFA European Under-21 Championship technical report UEFA. Viitattu 16.3.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Huuhkajat kärsi tappion Ruotsille palloliitto.fi. 10.1.2016. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 13.1.2016. Viitattu 10.1.2016.
  29. ↑ Jalkapallo | Porista jäi lempinimi Boris, josta vanhemmat eivät pitäneet: Yli 20 vuotta Suomessa asunut Aleksandr Kokko joutuu yhä kuuntelemaan rasistista huutelua Helsingin Sanomat. 17.7.2020. Viitattu 18.11.2021.

Aiheesta muualla

  • Aleksandr Kokon esittely Veikkausliigan sivustolla


1 Kompalla | 2 Majander | 3 Kemppainen | 5 Katz | 6 Sihvonen | 7 Rahimi | 8 Malolo | 9 Gyasi | 11 Kokko | 12 Rantala | 14 Muinonen | 15 Niska | 17 Ala | 18 Pyyny | 19 Kaukua | 20 Hyvärinen | 21 Tamminen | 22 Degerman | 23 Banza | 24 Jäntti | 25 Carr | 26 Kantola | 27 Olabisi | 28 Luiro | 32 Niemelä | 77 Tsiskaridze | Valmentaja Tauriainen

Veikkausliigan paras maalintekijä

1990: Tarkkio & Czakon • 1991: Tarkkio • 1992: Luiz Antônio & Lius • 1993: Sumiala • 1994: Dionísio • 1995: Popovitš • 1996: Luiz Antônio • 1997: Rafael • 1998: Hiukka • 1999: Popovitš • 2000: Kuqi • 2001: Roiha • 2002: Kottila • 2003: Puhakainen • 2004: Pohja • 2005: Mäkelä • 2006: Vuorinen • 2007: Rafael • 2008: Kokko & Myntti • 2009: Vuorinen • 2010: Mäkelä • 2011: Furuholm • 2012: Sirbiladze • 2013: Väyrynen • 2014: Emet & Solignac • 2015: Kokko • 2016: Riski • 2017: Kangaskolkka • 2018: Klauss • 2019: Valenčič • 2020: Riski • 2021: Källman & Tuco • 2022: Lee Erwin

1 Jaakkola | 2 Jalasto | 3 Raitala | 4 Portin | 5 Turunen | 6 Sparv | 7 Hämäläinen | 8 M. Hetemaj | 9 Sadik | 10 Otaru | 11 Parikka | 12 Masalin | 13 Kärkkäinen | 14 Aho  | 15 Äijälä | 16 P. Hetemaj | 17 Hakola | 18 Vasara | 19 Kokko | 20 Pukki | 21 Viljanen | 22 Toivio | 23 Lehtovaara | Valmentaja: Kanerva

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.