Bibi Andersson
| Bibi Andersson | |
|---|---|
 Bibi Andersson vuonna 1961. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Berit Elisabeth Andersson |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1935 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 14. huhtikuuta 2019 (83 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
|
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1951–2009 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Berit Elisabeth ”Bibi” Andersson[1] (11. marraskuuta 1935 Tukholma, Ruotsi – 14. huhtikuuta 2019 Tukholma, Ruotsi[2]) oli ruotsalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Hän teki useita rooleja Ingmar Bergmanin elokuvissa, joihin hänen maineensa paljolti perustuu[2].
Varhainen elämä
Anderssonin vanhemmat olivat Josef ja Karin Andersson. Balettitanssija Gerd Andersson (s. 1932) on hänen siskonsa.
Ura
Hän opiskeli Dramatenin näyttelijäkoulussa 1954–1956 ja työskenteli vuodesta 1959 Dramatenissa näyttelijänä 30 vuotta. Hänen näyttämöroolejaan ovat muun muassa Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunu ja Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia?. Verotukseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi Andersson oli 1970-luvulla maanpaossa Yhdysvalloissa, ja hän näytteli tuolloin Broadwaylla.[3]
Andersson aloitti elokuvauransa vuonna 1951 pienessä sivuroolissa Alf Sjöbergin Neiti Juliessa ja on näytellyt sen jälkeen noin sadassa elokuvassa. Samana vuonna hän tutustui Ingmar Bergmaniin heidän filmatessaan yhdessä Bris-pesuainemainosta. Sittemmin Andersson näytteli Bergmanin ohjauksessa useissa teatterituotannoissa ja 11 laajakangaselokuvassa, joista ensimmäinen on Kesäyön hymyilyä (1955). Elokuvatöistä kiitetyimmäksi kohosi tulkinta sairaanhoitaja Almasta Persoona – Naisen naamio -elokuvassa.[4] Englanniksi toteutetussa Kosketuksessa (1971) hän näytteli Max von Sydowin ja Elliott Gouldin rinnalla. Teatterissa Bergman ohjasi Anderssonia vielä 1990-luvulla.
Anderssonin kansainvälisen uran avasi rooli Ralph Nelsonin lännenelokuvassa Taistelu paholaiskanjonissa (1966). Hän esitti Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Alexandraa Stephen Poliakoffin televisiosarjassa Kadonnut prinssi (2003).
Yksityiselämä
Andersson asui Tukholman Djurgårdenissa ja Provencessa Ranskassa, kunnes sai aivohalvauksen. Hän palasi Ruotsiin toipumaan ja asui sen jälkeen Tukholmassa sairaskodissa.[2] Hän oli naimisissa kolmesti: ohjaaja Kjell Greden kanssa vuosina 1960–1973, kirjailija-poliitikko Per Ahlmarkin kanssa 1978–1981 ja Gabriel Mora Baezan kanssa vuodesta 2004. Avioliitosta Greden kanssa näyttelijällä on yksi tytär. Hänen omaelämäkertansa Ett ögonblick ilmestyi 1996. Andersson on osallistunut myös kansainväliseen humanitaristiseen työhön.
Valikoitu filmografia
|
|
|
Palkinnot
- 1958 – Cannesin elokuvajuhlat, paras naispääosa (Elämän kynnyksellä)
- 1967 – Guldbagge, paras naispääosa (Persoona – Naisen naamio)
- 1968 – National Society of Film Critics Awards, paras naispääosa (Persoona – Naisen naamio)
- 1975 – National Society of Film Critics Awards, paras naissivuosa (Kohtauksia eräästä avioliitosta)
Lähteet
- ↑ Nationalencyklopedin: Andersson, Bibi. Viitattu 22.11.2008. (Monissa lähteissä Anderssonin viralliseksi nimeksi mainitaan virheellisesti Birgitta.)
- ↑ a b c Skådespelaren Bibi Andersson är död (ruotsiksi)
- ↑ Biography for Bibi Andersson. TCM.com. Viitattu 22.11.2008.
- ↑ Bergmanorana: Bibi Andersson (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 22.11.2008.
Aiheesta muualla
- Bibi Andersson Elonetissä.
- Bibi Andersson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Bibi Andersson TCM Movie Databasessa (englanniksi)
- Bibi Andersson Svensk Filmdatabasissa (englanniksi, ruotsiksi)
- Bibi Anderssonin kuvagalleria Bergmanoramassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Römpötti, Harri: Bibi Andersson 1935–2019 (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 16.4.2019.
| ||||||||||||||||||||||||||
