Emerson Fittipaldi

Emerson Fittipaldi
Fittipaldi vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt	12. joulukuuta 1946 (ikä 77) São Paulo, Brasilia
Kansalaisuus	Brasilia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1970–1980
Talli(t)	Lotus, McLaren, Fittipaldi
Kilpailuja	149
Maailmanmestaruuksia	2 (1972, 1974)
Voittoja	14
Palkintosijoja	35
Paalupaikkoja	6
Nopeimpia kierroksia	6
MM-pisteitä	281
Ensimmäinen kilpailu	Britannian Grand Prix 1970
Ensimmäinen voitto	Yhdysvaltain Grand Prix 1970
Viimeinen voitto	Britannian Grand Prix 1975
Viimeinen kilpailu	Yhdysvaltain Grand Prix 1980
Aiheesta muualla
www.emersonfittipaldi.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Emerson Fittipaldi (s. 12. joulukuuta 1946 São Paulo, São Paulo, Brasilia) on italialaista sukujuurta oleva brasilialainen entinen kilpa-autoilija. Fittipaldi voitti uransa aikana sekä Formula 1 että CART -sarjojen mestaruuden. Hänen veljensä Wilson Fittipaldi ja tämän poika Christian Fittipaldi ovat entisiä F1-kuljettajia.^[1]^[2]^[3]^[4] Fittipaldi osallistui 21:een MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun, joista voitti neljä.^[5]

Formula 1 -ura

Fittipaldi aloitti vuonna 1969 autourheilu-uransa Euroopassa Formula Ford -luokassa kielitaidottomuudestaan huolimatta ja pääsi seuraavaksi vuodeksi Lotuksen F1-kuljettajaksi. Aluksi Fittipaldi oli vasta tallin kolmas kuljettaja, mutta nousi ykköskuskiksi Jochen Rindtin saatua surmansa Italian Grand Prix'ssa ja John Milesin lopetettua. Fittipaldi voittikin heti Lotuksen ensimmäisen kilpailun sitten Rindtin kuoleman.^[2]^[1]

Kaudella 1971 Fittipaldi ajoi ensimmäisen täyden Formula 1 -kautensa ja sijoittui kuljettajien MM-pisteissä kuudenneksi uudella Lotus 72D -autolla. Kaudella 1972 auto oli melko ylivoimainen. Fittipaldi voitti kauden 11 kilpailusta viisi, ja vei nimiinsä kuljettajien maailmanmestaruuden 16 pisteen erolla edellisvuoden mestariin Jackie Stewartiin.^[2]^[1] 25-vuotiaasta Fittipaldista kruunattiin kautta aikain nuorin F1-mestari, ja tuo ennätys säilyi kauteen 2005 saakka, jolloin 24-vuotias espanjalainen Fernando Alonso voitti mestaruuden.^[6]

Kaudella 1973 Fittipaldi otti kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta kolme voittoa, jonka jälkeen Lotus otti käyttöön uuden 72E-mallin, josta ei ollut Jackie Stewartin Tyrrellin haastajaksi. Oli Stewartin vuoro voittaa maailmanmestaruus 16 pisteen erolla.^[2]^[1] Kaudeksi 1974 Fittipaldi siirtyi McLaren-talliin, ja voitti kauden aikana kolme kilpailua, joiden lisäksi saavutti neljä muuta palkintosijaa sekä voiton Clay Regazzonista maailmanmestaruustaistossa. Seuraavana vuonna hallitseva mestari Fittipaldi saavutti vielä kaksi voittoa ja neljä muuta palkintosijaa, mutta mestaruuden vei Niki Lauda.^[2]^[1]

Kaikkien järkytykseksi F1-uransa huipulla ollut Emerson Fittipaldi ilmoitti jättävänsä McLarenin ja siirtyi ajamaan veljensä Wilsonin Fittipaldi-talliin.^[7] Emerson ajoi Fittipaldi-tallissa viisi kautta ilman mainittavampaa menestystä (paras kilpailusijoitus toinen). Hän karsiutui jopa kolme kertaa kilpailusta.^[2]^[1]

Ura Amerikan sarjoissa

1980 Fittipaldi lopetti F1-uransa ja piti muutaman vuoden tauon, kunnes 38-vuotiaana vuonna 1984 teki paluun kilpa-auton rattiin CART-sarjassa. Ensimmäinen vuosi meni sopeutuessa uuteen luokkaan ja kahdessa eri tallissa, kunnes hän pääsi loukkaantuneen Chip Ganassin tuuraajaksi Patrick Racing -talliin, jossa ajoi viisi vuotta.^[8] Vuonna 1989 hän voitti viisi kilpailua ja sijoittui kaikissa muissa kilpailuissa viiden parhaan joukkoon, minkä seurauksena hänet kruunattiin mestariksi. Samana vuonna "Emmo" esitti häikäiseviä otteita Indianapolis 500 -kilpailussa, jonka hän voitti kahden kierroksen erolla pahimman kilpakumppanin Al Unser juniorin keskeytettyä.^[2]^[1]

1990 Roger Penske palkkasi Fittipaldin omaan Penske Racing -talliin, jossa Fittipaldi taistelikin kuuden vuoden ajan tasaisesti kärkisijoista. 1993 hän otti toisen Indy 500 -voittonsa, josta nousi kohu Fittipaldin nautittua appelsiiniplantaasinsa kunniaksi voitonjuomana appelsiinimehua perinteisen maidon sijasta, mikä sai Indianan meijeriliiton (engl. The American Dairy Association of Indiana) pettymään ja osa yleisöstä buuasi hänelle.^[2]^[1]^[9]

Lähes 50-vuotiaana vuonna 1996 Fittipaldi loukkaantui Michiganissa ja lopetti uransa viimeistään vuotta myöhemmin satutettuaan selkänsä pienlentokoneonnettomuudessa Brasiliassa.^[8]

Uran jälkeen

Vuonna 2003 hän teki paluun CART:iin, mutta tällä kertaa tallin omistajana.^[2]^[1]^[10]

Vuonna 2016 Fittipaldi ajautui taloudellisiin ongelmiin, joiden selvittämiseksi häneltä ulosmitattiin muun muassa vanhoja kilpa-autoja. Velkaa on kerääntynyt n. 6,5 miljoonaa euroa.^[11]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ Emerson Fittipaldi Driver Database. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ Emerson Fittipaldi – Brazil ESPN. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
↑ Wilson Fittipaldi – Brazil ESPN. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
↑ Christian Fittipaldi – Brazil ESPN. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
↑ Emerson FITTIPALDI - Involvement Non World Championship • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 6.9.2022.
↑ Hamilton, Maurice: Alonso crowned youngest champion The Guardian. 26.9.2005. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)
↑ Stuart, Greg: From the Stewarts to the Schumachers: The brothers who raced in F1 Formula1.com. 5.4.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.7.2020. (englanniksi)
↑ ^a ^b Emerson Fittipaldi Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 17.2.2019. (englanniksi)
↑ Four days to the 100th Indy 500: Emerson Fittipaldi and the orange juice IndyCar. 25.5.2016. USA Today. Arkistoitu 28.3.2019. Viitattu 17.2.2019. (englanniksi)
↑ Fittipaldi Becomes CART Team Owner Reuters. 11.2.2003. Autosport.com. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
↑ Formulalegenda ui velassa – ulosotto vei autot www.iltalehti.fi. Viitattu 7.4.2016. fi-FI