Erkki Merinen

Erkki Aleksanteri Merinen (31. heinäkuuta 1904 Helsinki – 2. syyskuuta 1974 Helsinki)^[1] oli suomalainen pesäpalloilija ja pesäpallojohtaja ja Helsingin Pallo-Tovereiden perustajajäsen (1922).

Omalla urallaan Merinen oli Suomen parhaita lukkareita. Hän voitti useita Sk-järjestön- ja piirinmestaruuksia sekä mailakilpailuja. Yli 20-vuotisen pelaajauransa ansiosta hän sai kultaisen pelaajamerkin.

Merinen toimi Pesäpalloliiton puheenjohtajana 1930–1931 (SVUL:n pesäpallojaosto), 1933–1934 ja 1949–1955 jonka lisäksi hän oli muun muassa liiton pelisääntövaliokunnan puheenjohtaja ja Suomen pesäpallosäätiön hallituksen puheenjohtaja.

Pesäpallokirjoittajana Merinen tunnettiin nimimerkillä Jorri Kiri. Hän oli Kauppalehden toimittaja ja hänelle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi.^[1]

• 1 SM-hopea: 1926^[2]
• 3 SM-pronssia: 1931, 1932, 1934^[2]
• 1 Itä-Länsi-ottelu: 1932^[3]

• Suomen olympialainen I luokan ansioristi
• Suomen urheilun kultainen ansioristi
• PEVAn ainoa plaketti
• UPI:n kultamerkki

• Pesäpallo-Opas, 1934 Pasi Harvelan kanssa.
• Ulkoilupelejä, 1942
• Pesäpallo, 1945 Tauno Luomen kanssa.
• Suomen kansallispelin opas, 1949 Luomen ja Osmo Rantalan kanssa
• Retkeilyopas, 1949

Lisäksi;

• Toimittanut pesäpallolehteä ”Kiri”
• Osallistunut PPL:n ”Isästä poikaan” -historiikin kirjoittamiseen
• pesäpalloavustajana Helsingin Sanomissa
• Pakinoinut Urheilulehteen

Vuonna 1957 Merinen voitti Urheilutoimittajain Liiton artikkelikilpailun.

• Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, s. 1197. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.