Irja Ranin
| Irja Ranin | |
|---|---|
 Irja Ranin vuonna 1952. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1930 Nurmes |
| Kuollut | 2. elokuuta 1995 (65 vuotta) Espoo |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | teatteri- ja televisio-ohjaaja, näyttelijä, toimittaja |
| Puoliso | Matti Ranin (1950–1995) |
| Lapset | Markku Ranin, Matti Olavi Ranin, Mikko Ranin, Martti Ranin |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Irja Ranin (o.s. Hämeranta, 7. huhtikuuta 1930 Nurmes – 2. elokuuta 1995 Espoo) oli suomalainen teatteri- ja televisio-ohjaaja, näyttelijä ja toimittaja.[1][2]
Ranin oli näyttelijä ja ohjaaja Toivo Hämerannan ja teatterinjohtajan, näyttelijän ja kirjailijan Kerttu Hämerannan ainoa lapsi.[3] Hän aloitti teatteriuransa Turun kaupunginteatterin harjoittelijana ja näyttelijänä. Hän näytteli myös Suomen Työväenteatterissa, vuosina 1953–1954.[1] Hän esiintyi myös muutamissa elokuvissa, muun muassa elokuvissa Ruusu ja kulkuri (1948), Rengasmatka eli peräkylän pikajuna (1952) ja Pekka Puupää (1953).[2]
Ranin tunnettiin myös television lastenohjelmien tekijänä. Hän aloitti televisiouransa Tesvisiossa ja työskenteli sen jälkeen Yleisradion TV2:ssa, josta siirtyi vuonna 1967 TV1:n lastenohjelmien toimitukseen. Hän teki muun muassa Niksulan TV:tä, Suomen ensimmäistä lasten televisio-ohjelmaa, ja ohjasi monia lastensarjoja, kuten Hiirihäiriö, Heikkopeikko ja Histamiini-hevosesta kertoneet sarjat.[1][4][5] Hän toimi myös Mainos-TV:n kuuluttajana.[6]
Ranin jatkoi televisiotyönsä ohessa myös teatterialalla. Hän perusti aviomiehensä Matti Raninin kanssa Kasper-teatterin, jossa hän muun muassa näytteli ja toimi lavastajana, ja jolle hän myös suunnitteli nukkeja.[1] Kasper-teatteri toimi vuosina 1961–1988.[7]
Ranin jäi eläkkeelle vuonna 1991. Hän sai työstään suomalaisen lastenkulttuurin hyväksi muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton keskushallituksen myöntämän Arvo Ylppö -mitalin vuonna 1965, Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin vuonna 1984 ja Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultaisen ansiomerkin vuonna 1989.[1][8]
Irja Ranin kuoli syöpään Jorvin sairaalassa Espoossa 1995.[9] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Uurnalehtoon.[10]
Lähteet
- ↑ a b c d e Kajava, Jukka: Televisio-ohjaaja Irja Ranin. Suomalaisen lastenkulttuurin kehittäjä. Helsingin Sanomat, 8.8.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.9.2018.
- ↑ a b Irja Ranin Elonetissä. Viitattu 14.3.2010.
- ↑ Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1954, s. 252. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ylen Elävä arkisto: Heikkopeikko Viitattu 3.9.2018.
- ↑ Ylen Elävä arkisto: Histamiini ja Pirpo, Salaratsupoliisit (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.3.2010.
- ↑ Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Ylen Elävä arkisto: Kasper-nukke Tallinnassa Viitattu 14.3.2010.
- ↑ Irja Ranin ja Niksulan TV saivat Arvo Ylppö-mitalin. Helsingin Sanomat, 9.4.1965. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2018.
- ↑ Matti Ranin: "Elämä pitää elää täysillä" www.apu.fi. 25.11.2013. Viitattu 27.11.2022.
- ↑ HIETANIEMEN HAUTAUSMAA – MERKITTÄVIÄ VAINAJIA (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 9.4.2023.
Aiheesta muualla
- Ylen Elävä arkisto: Lastenohjelmat alkoivat Kasperista
|
