Japanin Grand Prix 1998
 Japanin Grand Prix 1998 | |
|---|---|
| 16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1998. | |
 vaalea osa kuvan radasta | |
| Päivämäärä | 1. marraskuuta 1998 |
| Sijainti | Suzuka Circuit, Suzuka, Mien prefektuuri, Japani |
| Ratatyyppi | moottorirata |
| Radan pituus | 5,864 km |
| Kilpailun pituus | 51 kierrosta, 299,064 km |
| Sää | aurinkoinen |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |  Michael Schumacher (Ferrari) |
| Paaluaika | 1.36,471 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |  Mika Häkkinen (McLaren-Mercedes) |
| Toinen |  Eddie Irvine (Ferrari) |
| Kolmas | David Coulthard (McLaren-Mercedes) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja | Michael Schumacher (Ferrari) |
| Kierrosaika | 1.40,190 (kierroksella 19) |
| Infobox OK | |
Japanin Grand Prix 1998 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 1. marraskuuta 1998 Suzukan radalla. Siinä Mika Häkkinen varmisti ensimmäisen Formula 1 -mestaruutensa.
Kilpailu oli Tyrrell-tallin viimeinen kilpailu. Kaudeksi 1999 sen nimi muuttui British American Racingiksi.
Tilanne ennen kilpailua
Ennen Japanin Grand Prix'ta kaksi kuljettajaa taisteli maailmanmestaruudesta: Mika Häkkinen 90 pisteellä ja Michael Schumacher 86 pisteellä. Häkkisellä oli voittoja kaksi enemmän kuin Schumacherilla, joten tasatilanteen tullen Häkkinen olisi mestari. Kolmantena MM-pisteissä oli David Coulthard 52 pisteellä ja neljäntenä Eddie Irvine 41 pisteellä. Coulthard oli siis jo varmistanut itselleen MM-pronssin. Mika Häkkisestä tulisi maailmanmestari, mikäli Schumacher ei saisi vähintään viittä pistettä Häkkistä enemmän.
Taistelu valmistajienkin mestaruudesta oli vielä avoin. McLaren johti 142 pisteellä, ja toisena oli Ferrari 127 pisteellä. Ferrari veisi siis mestaruuden, mikäli se ottaisi kilpailusta kaksoisvoiton, ja McLaren jäisi pisteittä. Tasatilanteen tullessa McLaren olisi enempien voittojen ansiosta mestari.
Kilpailu
Lähtö
Kilpailun lähtöä jouduttiin siirtämään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Jarno Trullin auto sammui ja lähtövaloihin syttyivät keltaiset valot. Tilanteen takia ajettiin uusi lämmittelykierros, ja Trulli joutui starttaamaan muiden perästä. Ylimääräisen lämmittelykierroksen jälkeen, kun autot olivat asettuneet lähtöruutuihinsa, alkoivat keltaiset liput liehua ja paalupaikalla ollut Michael Schumacher nosti kätensä ylös merkiksi siitä, että hän sammutti autonsa. Taas oli vuorossa ylimääräinen lämmittelykierros. Schumacher joutui starttaamaan kilpailuun joukon hänniltä.
Kolmannella yrityksellä startti onnistui, vaikkakin keltaisia lippuja heiluteltiin. Ensimmäiseen mutkaan tultaessa toisesta ruudusta lähtenyt Häkkinen pääsi kärkeen, koska Schumacher oli joukon hännillä. Häkkisen lähtö oli hyvä, mutta niin oli myös neljännestä ruudusta lähteneen Eddie Irvinenkin, joka pääsi David Coulthardista ohi. Myös Heinz-Harald Frentzen ohitti Coulthardin. Myös Schumacher sai loistavan lähdön, sillä hän nousi ensimmäisen kierroksen aikana viimeisestä lähtöruudusta sijalle 12.
Itse kilpailu
Heti ensimmäisistä kierroksista lähtien Häkkinen ja Irvine karkasivat muilta ajaen lähes vuorotellen kilpailun nopeimpia kierroksia. Frentzenin taakse jumittunut Coulthard olisi kenties pystynyt ajamaan nopeampia kierroksia, mutta hän ei päässyt Frentzenistä ohi.
Kun kierroksia oli ajettu jo viisi, oli Schumacher noussut jo seitsemänneksi Damon Hillin ja Jacques Villeneuven taakse. Schumacher joutui ajamaan Hillin perässä usean kierroksen ajan, ja pääsi hänestä ohi vasta, kun Hill meni varikolle kierroksella 13. Juuri kun Hill oli tullut varikolle hajosi hänen tallikaverinsa Ralf Schumacherin autosta moottori lähtösuoralla.
Kierroksen 28 päätteeksi Esteban Tuero ja Toranosuke Takagi kolaroivat radan viimeisessä shikaanissa. Hetken kuluttua Michael Schumacher joutui keskeyttämään, kun hänen autonsa oikea takarengas meni rikki juuri, kun hän oli aloittanut kierroksen 31. Rengasrikon syyksi epäiltiin juuri Takagin ja Tueron kolaria, sillä Schumacher oli ajanut ennen renkaan hajoamista juuri samaisen kolarishikaanin läpi ja luultavasti kolarista johtuneiden romujen yli. Schumacherin keskeytys merkitsi sitä, että Mika Häkkinen voitti maailmanmestaruuden, joka oli hänelle ensimmäinen. Häkkinen ajoi kilpailun loppuun, ja voitti sen.
Kilpailun viimeisellä kierroksella Jordanin Damon Hill ohitti Williamsin Frentzenin ja nappasi näin ollen neljännen sijan. Tämän pisteen avulla Jordan ohitti Benettonin valmistajien sarjassa nousten neljänneksi.
Tulokset
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 8 |  Mika Häkkinen | McLaren-Mercedes | 51 | 1'27:22.535 | 2 | 10 |
| 2 | 4 |  Eddie Irvine | Ferrari | 51 | +6.491 | 4 | 6 |
| 3 | 7 | David Coulthard | McLaren-Mercedes | 51 | +27.662 | 3 | 4 |
| 4 | 9 | Damon Hill | Jordan-Mugen-Honda | 51 | +1:13.491 | 8 | 3 |
| 5 | 2 |  Heinz-Harald Frentzen | Williams-Mecachrome | 51 | +1:13.857 | 5 | 2 |
| 6 | 1 |  Jacques Villeneuve | Williams-Mecachrome | 51 | +1:15.867 | 6 | 1 |
| 7 | 14 |  Jean Alesi | Sauber-Petronas | 51 | +1:36.053 | 12 | |
| 8 | 5 |  Giancarlo Fisichella | Benetton-Playlife | 51 | +1:41.302 | 10 | |
| 9 | 6 |  Alexander Wurz | Benetton-Playlife | 50 | +1 krs. | 9 | |
| 10 | 15 | Johnny Herbert | Sauber-Petronas | 50 | +1 krs. | 11 | |
| 11 | 11 | Olivier Panis | Prost-Peugeot | 50 | +1 krs. | 13 | |
| 12 | 12 | Jarno Trulli | Prost-Peugeot | 48 | +3 krs. | 14 | |
| Kesk. | 22 |  Shinji Nakano | Minardi-Ford | 40 | Kaasu | 20 | |
| Kesk. | 3 | Michael Schumacher | Ferrari | 31 | Rengas | 1 | |
| Kesk. | 21 | Toranosuke Takagi | Tyrrell-Ford | 28 | Kolari | 17 | |
| Kesk. | 23 |  Esteban Tuero | Minardi-Ford | 28 | Kolari | 21 | |
| Kesk. | 18 |  Rubens Barrichello | Stewart-Ford | 25 | Hydrauliikka | 16 | |
| Kesk. | 19 |  Jos Verstappen | Stewart-Ford | 21 | Vaihdelaatikko | 19 | |
| Kesk. | 17 | Mika Salo | Arrows | 14 | Hydrauliikka | 15 | |
| Kesk. | 10 | Ralf Schumacher | Jordan-Mugen-Honda | 13 | Moottori | 7 | |
| Kesk. | 16 | Pedro Diniz | Arrows | 2 | Ulosajo | 18 | |
| DNQ | 20 | Ricardo Rosset | Tyrrell-Ford | Karsiutui |
- Nopein kierros: Michael Schumacher 1.40,190
Lopullinen tilanne kuljettajien MM-sarjassa
| Sija | Kuljettaja | Talli | Pisteet | |
|---|---|---|---|---|
| 1. | Mika Häkkinen | McLaren-Mercedes | 100 | |
| 2. | Michael Schumacher | Ferrari | 86 | |
| 3. | David Coulthard | McLaren-Mercedes | 56 | |
| 4. | Eddie Irvine | Ferrari | 47 | |
| 5. |  Jacques Villeneuve | Williams-Mecachrome | 21 | |
| 6. | Damon Hill | Jordan-Mugen-Honda | 20 | |
 | 7. | Heinz-Harald Frentzen | Williams-Mecachrome | 17 |
 | 8. |  Alexander Wurz | Benetton-Playlife | 17 |
| | 9. |  Giancarlo Fisichella | Benetton-Playlife | 16 |
| 10. | Ralf Schumacher | Jordan-Mugen-Honda | 14 | |
| 11. |  Jean Alesi | Sauber-Petronas | 9 | |
| 12. |  Rubens Barrichello | Stewart-Ford | 4 | |
| 13. | Mika Salo | Arrows | 3 | |
| 14. | Pedro Diniz | Arrows | 3 | |
| 15. | Johnny Herbert | Sauber-Petronas | 1 | |
| 16. |  Jan Magnussen | Stewart-Ford | 1 | |
| 17. | Jarno Trulli | Prost-Peugeot | 1 |
Muuta
- Michael Schumacherin 20. paalupaikka
Lähteet
- ↑ 1998 Japanese Grand Prix
Formula 1 -luokan Japanin Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Fuji Speedway (1976–1977, 2007–2008) Suzuka Circuit (1987–2006, 2009–2019, 2022–) | |||||||||
