Seprakauppa
Seprakauppa oli Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden Suomenlahden yli käymää, tavaranvaihtoon perustunutta kauppaa, jonka pääartikkeleina olivat suomalaisten suolasilakka ja virolaisten vilja, etenkin ruis. Ainakin 700 vuotta jatkunut seprakauppa hiipui toiseen maailmansotaan mennessä.
Sepra-sana on ilmeisesti balttilainen laina (liett. sebras "seura, ammattikunta"), ja se viittaa yhdessä, "seurassa", tehtyyn työhön.[1] Sepra-termi tunnetaan Suomessa Suomenlahden rannikolta aina Savon korkeudelle asti.[1]
Seprakaupoissa osapuolet vaihtoivat keskenään ylijäämäänsä, jolloin molemmat pääsivät voitolle.[1] Suomessa kalasaaliit olivat yli oman tarpeen hyvien kalavesien ja suojaisan saariston ansiosta ja vastaavasti Viron puolella oli viljelyyn sopivaa maata ja viljasadot omaa tarvetta suuremmat. Vaihtosuhde vaihteli ajan mittaan, mutta yleensä yhdellä silakkatynnyrillä sai kaksi–kolme tynnyriä rukiita.[2]
Suomenlahden ulkosaarista varsinkin Tytärsaarella ja Suursaarella oltiin aktiivisia seprakaupoissa.[3] Suomen rannikolla seprakauppaa harjoitettiin epäyhtenäisellä alueella Sipoon saaristosta Koivistoon ulottuneella kaistalla.[1]
Lähteet
- Päiviö, Raimo: Mikä tappoi seprakaupan? - Suomalaisten ja virolaisten harjoittamasta vaihto- eli seprakaupasta, sen hiipumisesta 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan ja sen loppumisesta 1920- ja 1930-luvuilla. Annales Universitatis Turkuensis C 287. Turun Yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-4055-4. Teoksen verkkoversio.
- Seprakauppa maailman muutoksissa[vanhentunut linkki] – Raimo Päiviön väitöstiedote, Turun yliopisto 2009.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Saarelaisten "silakka-vierailut" Viroon, Suomen Kuvalehti, 16.10.1937, nro 42, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Klamilassa rakennettiin kulttuurisiltaa Suomenlahden yli
- Sepramarkkinat jatkavat satoja vuosia vanhaa perinnettä
