Tervakosken paperitehdas

Tervakosken paperitehdas on Tervakoski Osakeyhtiön (Tervakoski Oy) paperitehdas, jonka on vuodesta 1999 omistanut itävaltalainen Delfort Group.^[1] Tehdas on itävaltalaisyhtymän suurin tuotantolaitos^[2].

Tehdas sijaitsee Janakkalan Tervakosken taajamassa. Aiemmin tehdas kuului Suomen pankin, Enson, Stora Enson ja Trierenberg Groupin omistukseen. Tervakoski Oy:n liikevaihto on noin 140 miljoonaa euroa vuodessa. Viennin osuus liikevaihdosta on yli 90 %. Tuotteita viedään noin 60 maahan. Tehtaalla toimii neljä erikoispaperikonetta, jotka tuottavat vuosittain noin 110 000 t erilaisia hienopaperituotteita (vrt. 11 000 t/a vuonna 1968). Tervakoski Oy:n palveluksessa on noin 350 työntekijää, joista 330 on Paperiliiton jäseniä (vuonna 1968 työntekijöitä oli 1 600). Työntekijöitä edustaa Paperiliiton Tervakosken osasto n:o 54 r.y. Tehtaalla on oma tehdaspalokunta.^lähde?

Vuonna 1806 Gustaf Georg Nordenswan osti isältään Johan Nordenswanilta Talolan ja Hovilan sahoineen ja myllyineen. Tervakoskeen liitettiin vielä myöhemmin vuonna 1875 Toivan eli Vahteriston verotila, Kuosarin veroratsutila ja Tuomolan rälssitila, jotka yhdessä muodostivat Toivan kartanon. Kun paperitehdas perustettiin kosken rannalle 1818, tehtaan omistussuhteet ovat määritelleet samalla myös Tervakosken kylän omistussuhteita. Tehtaan perustamisesta lähtien ovatkin tehdas ja kylä kulkeneet samaa tahtia.

Kun G. G. Nordenswan 1818 sai keisarillisen privilegion paperitehtaan perustamiselle, oli alussa kaksivalssinen laitos, mutta jo 1839 se laajennettiin viisivalssiseksi. Tehdas ja kartano siirtyivät kamarikirjuri Georg Nordenswanille 1839, ja 1850 hän muodosti yhtiön Otto Meurmanin ja Bengt Carl Steniuksen kanssa^lähde?. Tässä tilanteessa tehdas päätettiin muuttaa koneelliseksi paperitehtaaksi. 1850 tilattu paperikone 1 upposi Skånen edustalla, joten paperikoneen hankinta toteutui vasta 1853.^[2]

Alussa tehdas toimi vesivoimalla ja valmisti paperia lumpuista. 1850-luvulla tehdas siirtyi käyttämään höyryvoimaa, ja paperin valmistus koneellistui 1853.

Helsinkiläiset kauppiaat A. F. Wasenius ja J. L. Borgström ostivat tehtaan 1856. Kun tehdas heidän aikanaan 1863 paloi, oli jälleen myös muutosten aika ja yritys muuttui osakeyhtiöksi. Setelipaperin valmistus aloitettiin vuonna 1887. Sen jälkeen tehtaan osakkeita on enemmässä määrin omistanut muun muassa Suomen Pankki, joka käytti tehtaan tekemää paperia markkamääräisten seteliensä painamiseen.

Suomen pankki osti yksityisomistajien osakkeet itselleen 1921, jolloin yhtiöstä tuli valtio-omisteinen^[2]. Yhtiön nimeksi tuli 1928 Tervakoski Osakeyhtiö. Vuosina 1932-1933 yhtiö oli G. A. Serlachius Oy:n taloudellisessa ja teknillisessä hallinnassa^lähde?. Yhtiö siirtyi 1986 Suomen Pankilta Enso-Gutzeit Oy:lle^[2] (ja edelleen Stora-Ensolle). Seuraavaksi yritys myytiin 1999 itävaltalaiselle Trierenberg Groupille^[2]. Omistusjärjestelyjen jälkeen tehdas kuuluu itävaltalaisen Delfort Groupin omistukseen.

Tervakosken paperitehdas saastutti vuosina 1956–1984 Tervajoen ja Kernaalanjärven PCB-yhdisteillä. PCB-pitoisuudet ovat yhä niin suuria, että järven kalojen käytölle on asetettu rajoituksia.^[3]

Tervakoski oy:llä on ollut yksityinen yhteiskoulu, jonka liikunnanopettajana toimi vuosina 1961-1962 seiväshyppääjä Pentti Nikula.^{[H-Tala 1]}.

• 1818–1839 Gustaf Georg Nordenswan
• 1839–1854 Georg Nordenswan
• 1854–1856 B. C. Stenius
• 1856–1903 A. F. Wasenius
• 1903–1928 Leonard Wasenius
• 1928–1932 Wilhelm Stjernschantz
• 1932–1939 B. O. A. Vitzhum von Eckstädt
• 1939–1972 Bror Serlachius
• 1973–1983 Lauri V. Toikka

Kosken partaalla sijaitsevat tiiliset tehdasrakennukset on rakennettu useassa eri vaiheessa. Oktogonin muotoinen käsipaperiosasto vuodelta 1875 on rakennuksista vanhin. Vanhan paperitehtaan on suunnitellut 1920-luvulla rakennusmestari K. J. Ahlskog.

Tervajoen länsirannalla sijaitsevat yhtiön konttorirakennukset rajaavat tehdasaluetta Tervakosken liikekeskustan suuntaan. Tehdasalueen eteläpuolella sijaitsevat puiset työväen asuinrakennukset, joista valtaosa on 1900-luvun ensi vuosilta. Niiden lähellä sijaitsee Lepolan vanhustentaloryhmä, jossa kolme vanhinta rakennusta vuodelta 1935 ovat arkkitehti Jarl Eklundin ja kaksi rakennusta vuodelta 1945 arkkitehti Heimo Kautosen piirtämiä. Jokirannassa on arkkitehti Ricardo Björnbergin piirtämä työnjohtajien asuintalo Pomola vuodelta 1900. Entinen kansakoulu on vuodelta 1891. Vanhan tehdaskylän kaakkoispuolella sijaitsee yhtenäinen omakotialue, joka on rakentunut 1940-luvulta lähtien. Alasjärven rannalla on uusrenessanssityylinen puuhuvila Suruton 1880-luvulta. Sitä on muutettu myöhemmissä korjauksissa. Tervakosken teollisuusmiljööseen liittyvät lisäksi Tervakosken kartanoalue ja Pikkukirkko.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Suomen markoissa käytetty "markkapaperi" valmistettiin Tervakoskella koko rahayksikön olemassaoloajan. Euroissa käytettävää setelipaperia ei Tervakoskella valmisteta. Tervakoski valmistaa edelleen passeissa käytettävää paperia, muita varmuuspapereita ja shekkipaperia paperikoneella PK3. Tervakosken paperitehdas on ainoa paperitehdas Suomessa, joka käyttää erikoispapereissa pellava- ja puuvillakuituja.

Kone	Valmistaja	Toiminnassa vuosina	Viiraosa	Viiraleveys	Puristinosa	Nopeus	Kapasiteetti	Muuta
Paperikone PK0 (PK nolla)	Bryan Donkin & Co., Englanti, Bermondsey[V-Annala 1].		Tasoviira	?	?	?	?	Englannista matkalla ollut laiva haaksirikkoutui Skånen rannikolla syksyllä 1850 ja Tervakoskelle tilattu PK upposi meren pohjaan.[V-Annala 2].
Paperikone PK1 (vanha) tai PKI	Bryan Donkin & Co.	1853—1863	Tasoviira	66 tuumaa / 1,7m (tuukinleveys).[V-Annala 3].	?	20 - 75 jalkaa minuutissa.[V-Annala 4].	?	Samanlainen kuin PK0, tilattiin PK0:n vakuutusrahoilla. Tuhoutui tulipalossa 4.12.1863.[V-Annala 5]. Halli purettu.
Paperikone PK2 tai PKII	Bryan Donkin & Co.	1864—21.5.1950, uusittu vuonna 1897	Tasoviira	1,5 - 1,7m.	25 - 30 m/min.[H-Tala 2].	?	?	Sijaitsi samassa hallissa PKI:n kanssa. Poistettu. Halli purettu.
Paperikone PK1 uusi tai PKI	Bryan Donkin & Co.	1868—1970 (uusittu vuosina 1898 ja 1951)	Tasoviira	?	?	?	Hienopaperi/Ohkopaperi	Sijaitsi samassa hallissa PKII:n kanssa. Poistettu. Halli purettu.
Paperikone PK3	Banning&Seybold,[H-Tala 3]. / F.H.Banning&Setz[H-Tala 4]. Saksa, Düren. (Talan kirjassa kaksi hieman erilaista valmistajan nimeä.)	1905—(uusittu vuosina 1972, 1990 ja 2013)	Tasoviira + nostosylinteri	1 550 mm, 1,8m.[H-Tala 5].	?	85 m/min / 65 m/min	1 400 t/a, Varmuus- ja vesileimallinen erikoispaperi kuten Linen Bank, Tervakoski ja Terreus	Suomen vanhin tuotantokäytössä oleva paperikone. Kone muutettu arvopaperikoneeksi vuonna 1972, haspeliosa korvattu Spooner-leijukuivaimella vuonna 1990. Ei keskeytymättömässä tuotannossa.
Paperikone PK4	Maschinenfabrik zum Bruderhaus, Saksa.[H-Tala 6].	1934—2010 (uusittu vuonna 2002)	Tasoviira	2 200 mm	?	420 m/min	5 700 t/a, Savukepaperi 20-25 g/m2 (aiemmin vesileimalliset arkistopaperit, kondensaattoripaperit)	Suljettu vuonna 2010.[4] Kone varastoituna paikoilleen.
Paperikone PK5	Füllnerwek GmbH, Saksa.[H-Tala 7].	1937—1985	Tasoviira	2 100 mm	?	?	Kondensaattoripaperi	Poistettu 1985.[H-Tala 8]. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK6	Ahlström/Karhula/KMW	20.7.1948—n.1985.[H-Tala 9].	Tasoviira	2 200 mm	?	?	Hienopaperi	Ensimmäinen Suomessa valmistettu hienopaperikone ja ensimmäinen sodan jälkeen Suomessa suunniteltu, valmistettu, toimitettu ja käyntiin saatettu paperikone. Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK7	Ahlström /Karhula	1951—n.1985.[H-Tala 10].	Tasoviira	3 000 mm	?	?	Hienopaperi	Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK8	Ahlström/Karhula	1953—(uusittu vuonna 1996)	Tasoviira + yläviirayksikkö	3 150 mm	?	500 m/min	34 100 t/a, Irroke-, kaapeli-, varmuus- ja tarran taustapaperit	?
Paperikone PK9	Ahlström / Karhula	1961—1988.[H-Tala 11].	Tasoviira	3 450 mm	?	?	?	Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK10	Ahlström/Karhula	1962—1991	Tasoviira	3 450 mm	?	?	?	Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK11	Ahlström / Karhula	1967—(uusittu vuosina 2000, 2002 ja 2013)	Tasoviira	3 450 mm	?	550 m/min	24 100 t/a, Savuke-, suodatin- ja ohuet painopaperit (tippipaperi), aiemmin kondensaattoripaperi	Vuonna 2013 SpeedSizer leijukuivaimella ja uusi kalanteriyksikkö.
Paperikone PK12	Valmet	1975— (uusittu vuosina 1985, 2003 ja 2010)	Voith Duo-Former	4 500 mm	?	1100 m/min	56 800 t/a, Ohut painopaperi (ohkopaperi) 28 g/m2 (raamattupaperi), kondensaattoripaperi vuoteen 1985	?
Koepaperikone PK2	Turengin sokeritehdas	1960—	Tasoviira + egutööri	500 mm	?	?	?	Rakennettu kokonaan Turengin sokeritehtaalla.

Lisäksi tehtaalla on käytössä superkalanteri SC16. Vuonna 2003 toteutettiin Roll 2003-projekti, jossa uusittiin pituusleikkuria. Lisäksi tehtaalla valmistetaan käsipaperia. Koekoneella PK2 tehdään tutkimustyötä myös muille paperinvalmistajille.

Savukepaperia tuottava paperikone 4 suljettiin 2010. Yhteistoimintaneuvotteluissa lopetettiin 56 työsuhdetta kaikkiaan noin 400 työntekijän tehtaasta. Muiden ohuiden painopapereiden tuotantoon investoitiin noin 10 000 000 €.^[5]

• Linen Bank, Terreus ja Tervakoski vesileima-toimistopaperit (PK3)
• Irrokepaperi (PK8)
• Kaapelieristepaperit (PK8)
• Tippipaperi (PK11)
• Ohkopainopaperi (PK12)

Suomen Naton liittymisasiakirja on painettu Tervakoski Oy:ssä käsintehdylle paperille. Tämä käsintehty paperi on vuodelta 1989 ja liittymisasiakirja on allekirjoitettu 4. huhtikuuta 2023.^[6]

Suomen Pankki oli saanut setelianto-oikeuden jo vuonna 1811, kuitenkin rajoittuen vain pieniin seteleihin. Ensimmäinen erä setelipapereita ostettiin v.1812 Pietarista, v.1816 setelipaperia ostettiin Tampereen paperitehtaasta. Suomen Pankin ensimmäiset setelit painettiin Turussa Frenckell & Sonin kirjapainossa, josta painatus siirtyi Helsinkiin Jacob Sumeliuksen kirjapainoon kun Suomen Pankkikin siirtyi vuonna 1819. Setelien painatus siirtyi 1822 kuitenkin Pietariin. Vuonna 1857 valtiovaraintoimituskunta kysyi Tervakosken tehtaalta mahdollisuutta valmistaa setelipaperia, ja Tervakosken paperi kelpasi kolmen ruplan seteleihin. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahayksikön, markan. Suomen Pankki sai oikeuden 1, 3, 12, 20, 40 ja 100 markan seteleihin. Helsinkiläisessä F. Liewendalin kivipainossa oli painettu valtionobligaatioita v.1859 Tervakoskella tehdyille värjätyille papereille. Liewendal sai 1 ja 3 markan setelien alkupainatuksen Tervakosken paperille, painatukset valmistuivat toukokuussa 1860 ja Suomen Pankissa tehtiin loppupainatus, jossa lisättiin setelinumerot ja valkoleimat. Setelien alkupainatus siirtyi 1863 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon, jossa painatusta johti saksalainen F.F.C. Tilgman. Tilgman perusti oman kivipainon 1869, jonne siirtyi setelien painatus. Setelipaperi oli ostettu pääsääntöisesti Tervakoskelta, pieniä eriä on ostettu Tampereen paperitehtaasta mm. vuonna 1867. Suomen Yhdyspankki myös painoi omia seteleitä, joihin pankki tilasi Tervakoskelta v.1866 setelipaperia. Vuonna 1875 Tervakosken tehtaat eivät pystyneet valmistamaan kelvollista setelipaperia koneellisesti ja kun käsinvalmistustaito oli jo kerennyt hävitä niin Suomen Pankki hankki setelipaperit Ruotsin keskuspankin paperitehtaasta (Riksbankens Pappersbruk, 'Tumba'). Setelit painettiin Tanskassa. Tervakosken tärkeitä tuotteita olivat paino-, tapetti-, konsepti- ja kirjoituspaperi ja setelipaperi oli ollut pienemmässä osassa tuotantoa.^{[V-Annala 6]}. Savukepaperi oli saanut tärkeän aseman 1860-luvulta alkaen ja sen seuralaisena alettiin myös tekemään vähäisemmässä määrin silkkipaperia.^{[V-Annala 7]}.

Suomen Pankki hankki oman setelipainon vuonna 1886, painossa oli asiantuntijana ja johtajana F.F.C. Tilgman. Näytteitä setelipaperiin tilattiin kolmelta tehtaalta; saksalainen Carl Schleicher & Schüll, ruotsalainen Tumba ja Tervakoski, joista toimittajaksi valittiin Tervakoski. Tervakoskelta vaadittiin sitoumus, että se korvaa kaikki mahdolliset setelipaperin väärinkäytökset siltä ajalta kun paperi on Tervekosken hallussa. Alussa vuonna 1887 Tervakosken toimittama paperin laatu oli epätasaista ja painatuksessa tuli paljon hylkypaperia. Hylkypaperin osuus oli painatustyön varsinaisessa alussa vuonna 1888 19%, seuraavana vuonna hylkyprosentti oli 3,5% ja vuonna 1890 3%, tuolloin painettiin viiden ja kymmenen markan seteleitä. Vuonna 1890 Suomen Pankki alkoi painamaan myös 500 markan seteleitä, johon paperi hankittiin Tumban tehtaalta. Paperiin ei oltu täysin tyytyväisiä, mutta sitä kuitenkin käytettiin 50, 100 sekä 500 markan seteleihin. Tervakosken paperi kelpasi vain 5, 10 ja 20 markan seteleihin. 1890-luvulla väärennösten estämiseksi Wienissä alettiin painaa seteleitä uudella painomenetelmällä lontoolaisen Bradbury Wilkinson & Co:n toimesta, jolla oli menetelmään käyttöoikeus. Suomen Pankki sai Wienistä kaikki setelit etusivupainatuksilla ja takasivut numeroineen painettiin Suomessa. Näin Tervakoski menetti setelipaperin teon. Virallisesta paperista oli annettu asetus 8.3.1889, siinä määrättiin säilytettävien asiakirjojen ainoaksi hyväksytyksi paperiksi virallinen paperi. Tervakoski sai virallisen paperin markkinat kokonaan itselleen 1890-luvun lopussa. Aiemmin virallista paperia oli valmistanut myös Frenckellin tehdas Tampereella. Virallisessa paperissa tuli olla Suomen vaakunallinen vesileima, sekä valmistajan nimi ja vuosi.^{[V-Annala 8]}.

Vuonna 1904 Tervakoskelle tuli ruotsalaisia mestareita opastamaan käsintehtyyn paperin tekoon, kun sen taito oli hävinnyt Tervakoskella. Tämä uudelleen hankittu taito auttoi myöhemmin setelipaperin tekoon.^{[H-Tala 12]}. Ensimmäinen maailmansota toi setelipaperin valmistuksen takaisin Tervakoskelle, suurempiarvoisempien setelien paperi tehtiin käsityömaisesti ja pienempiarvoiset koneellisesti Tervakoskella. Tervakosken tehtaan kyky valmistaa hyviä setelipapereita sai huomiota Suomen Pankissa, joka saikin määräysvallan tehtaassa vuonna 1926, ja Risto Ryti oli johtokunnan puheenjohtaja. Myöhemmin Suomen Pankki sai myös osake-enemmistön. Nimi muutettiin vuonna 1928 Tervakoski Osakeyhtiöksi.^{[V-Annala 9]}. Setelipaperin tuotanto loppui tammikuussa 2002, jolloin Suomi siirtyi eurojen käyttöön.^{[H-Tala 13]}.

Tervakosken tehtaan tuotantoon kuuluivat myös savuke- ja kondesaattoripaperi, jonka kysyntä kasvoi kun kehittyvä radiotekniikka alkoi tarvitsemaan kooltaan pieniä kondensaattoreita suuria määriä ensimmäisen maailman sodan jälkeisenä aikana. Toinen kondensaattoreiden käyttökohde oli sähköverkot, joissa kooltaan isoja kondensaattoreita käytettiin vaiheensiirtäjinä. Ensimmäinen luetteloitu kondensaattoripaperi on vuodelta 1921, jolloin sitä tehtiin 5000 kg, vuonna 1935 tuotettiin 90 000 kg.^{[V-Annala 10]}. 1950-luvun alussa tehtiin pääosin paperia elektrolyyttikondensaattoreihin ja muutamaa vuotta myöhemmin myös metallikondensaattoripaperista tuli merkittävä tuote.^{[H-Tala 14]}. Vuonna 1948 savukepaperien tuotanto oli 893 tonnia / 155,8 milj.markkaa ja kondensaattoripaperien 468 tonnia / 105,7 milj.markkaa, kun Tervakosken tehtaan koko tuotanto oli tuolloin 2 417 tonnia / 446,1 milj.markkaa.^{[V-Annala 11]}. Kondensaattoripaperi nousi ykköstuotteeksi 1950-luvun alussa, kun se ohitti savukepaperin. Savukepaperi oli ollut Tervakosken suurin tuote 1860-luvulta alkaen.^{[H-Tala 15]}. Kondensaattoripaperin kysyntä alkoi vähenemään 1980-luvulla, kun muovipohjaiset tuotteet tulivat markkinoille.^{[H-Tala 16]}. Savukepaperin tuotanto loppui vuonna 2009.^{[H-Tala 17]}. Vuodesta 2007 alkaen ohkopainopaperit ja tippipaperit olivat suurimpia tuotteita, leivinpaperi sekä hampurilaisten käärinpaperi tulivat Tervakosken tärkeiksi tuotteiksi 2009 alkaen. Sähköeristepaperit ja design-paperit kuuluivat myös Tervakosken tuotteisiin v. 2007.^{[H-Tala 18]}.

Tehtaalla on oma voimalaitos, joka tuottaa tehtaan tarvitseman lämpöenergian ja osan sähköenergiasta. Voimalaitoksella on kolme kattilaa. Pääpolttoaineena on maakaasu. Lisäksi käytetään raskasta polttoöljyä varalla ja huippukulutuksen aikana

• Kattila K1 Warko 35 t/h, Käyttöönottovuosi: 1972/1986, Teho: 30 MW, Poltin: Unigas 1500/W1500

• Kattila K2 Termoflow HTV 50, Käyttöönottovuosi: 1988, Teho: 44 MW, Poltin: Oilon TP 31.5 D

• Kattila K3 Babcock & Wilcox säteilykattila 45, Käyttöönottovuosi: 1963/1996, Teho: 49 MW, Poltin: DNJ 36

• Suomen paperiteollisuus

1. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 80.
2. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 80.
3. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 120.
4. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 120.
5. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 157.
6. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 103-106.
7. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 133-144.
8. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 170-174.
9. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 238-250.
10. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 275-279.
11. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 312.

1. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 121.
2. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivut 38-39.
3. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 49.
4. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 179.
5. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 179.
6. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 78.
7. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 78.
8. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 78.
9. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 107.
10. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 107.
11. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 107.
12. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 49.
13. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 161.
14. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 115.
15. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivut 113, 176.
16. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 147.
17. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 169.
18. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 170.

• Delfort Group, Tervakosken paperitehdas (Arkistoitu – Internet Archive)
• V. Annala. Tervakosken paperitehtaan historia. Helsinki 1950. 379 s.
• H. Ström. Tervakoski Osakeyhtiö 1818–1968. Helsinki 1968. 106 s.
• Tervakoski Paper Mills. Helsinki 1955.
• Nykänen, Panu & Paulapuro, Hannu (2005) Telan ympäri - Vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa. Tekniikan Historian Seura THS ry. Helsinki
• Yhtiöhistoriaa Pörssitiedossa