Valaansuomu
![]() | Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Nimen tulisi olla seepiansuomu |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a0/Cuttlefish-Cuttlebone2.jpg/250px-Cuttlefish-Cuttlebone2.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/ab/Herklots_1859_I_2_Sepia_officinalis_-_schelp.jpg)
Valaansuomu tai seepiansuomu on seepia-mustekalojen sisäinen tukiranka, selkäkilpi, joka vastaa anatomisesti muiden nilviäisten kuten kotiloiden ja simpukoiden ulkoista kuorta. Pääasiassa aragoniitti-kalkkia oleva, rakenteeltaan huokoinen mutta kova valaansuomu on valkoinen, pitkän soikea, reunoistaan ohut ja keskeltä paksumpi. Seepiat käyttävät kaasulokerorakenteista suomuaan kelluvuutensa ja uintisyvyytensä säätelyyn.
Näitä "valaskalan suomuja”[1] voi löytää valtamerten rannoille ajautuneina. Noin kahdeksan senttimetrin pituisia suomuja myydään nykyisin kalsiumin lähteeksi lemmikkieläimille kuten lemmikkilinnuille, kilpikonnille ja akaattikotiloille. Virallinen kauppanimi on os sepiae ('valaansuomu'), linnuille[2], mutta lemmikkieläinkaupat myyvät niitä myös seepiansuomu-nimellä.[3]
Aiemmin valaansuomuja on käytetty teollisesti jauhamalla niistä kiillotuspulveria, jota on käytetty muun muassa hammastahnan ja antasidien ainesosana. Niistä on myös kaiverrettu kultaseppien valumuotteja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valaansuomu Wikimedia Commonsissa